Hurjan hyvää, vaikka tekovaiheessa pientä paranneltavaa. Karviaispensaani notkuu marjoista. Karviainen on yksi lemppareistani puskasta syötynä, tosin luulen, että omani ovat parhaassa kypsyydessä vasta ensi viikolla
Sunnuntain kunniaksi tarjolla olisi yksi hyvä resepti ja yksi hyvä uutinen. Aloitetaan ensimmäisestä. Kävin viime viikolla vanhempieni luona ja kuten tapoihini siellä yleensä kuuluu, mökötin vähän
Piirakka on ihanan helppo tehdä ja on kyllä hyvää. Jee, raparperikausi on alkanut. Pari viime kesää oon manaillut ja tuskaillut meidän onnetonta raparperisatoa, mutta nyt vihdoin näyttää siltä, että satoa tulee vähän paremmin
Kiireen takia tuo marenki ei onnistunut ihan täydellisesti, mutta kyllä se hyvää oli noinkin. Meidän puutarhassa on myös yksi tummia karviaisia tuottava pensas ja toinen, josta tulee vihreitä karviaisia
Kun ennen laiskasti tyydyin aina siihen peruna- tai pastalisäkkeeseen, valmistan nyt lisukkeeksi kaikkea kivaa kesäkurpitsasta (miehen ilmaus), ratatouillen eri versioita aina sen mukaan mitä kasviksia saatavilla on, monenlaista maistuvaa punajuuresta ja lantusta, hyvää kaikista kaaleista yhdessä erikseen, munakoiso-, tomaatti-, paprika- ja sipuliruokia
Hyvää tuli, maku kyllä muistuttaa jollain tapaa lakkahilloa, outoa. Hillo keitetään vihreistä karviaisista ja porkkanoista, jotka soseutetaan ja hyytelöidään hillosokerilla
Viisasin siinä sitten äidilleni, että tuo Alpron kookos-riisijuoma on todella hyvää. Smoothieiden kanssa voi vaikka hieman leikitellä ja pyöräyttää näyttäviä drinkkejä viikonlopun kunniaksi (tai miksei arjenkin)
(Meillä se ehti maustua vain tunnin ja hyvää oli silti. Toivottelen tässä vaiheessa jo Hyvää Uutta Vuotta, sillä uskon, etten enää ehdin blogiani ennen vuoden vaihdetta päivittämään
