Niinpä ehkä palaankin vielä teemaan ”Oululainen ruokakulttuuri” … ette arvaakaan kuinka kätevästi (tai noh, kätevästi ja kätevästi) voikaan vetää puolivuosituhatta Oulun historiaa ja ruokakulttuuria ja vielä imagoakin puolikkaaseen liuskalliseen paperia
Olen usein täällä blogissa kertonut, että olen aika suurpiirteinen kokki. Sitten jos saan leivottua jotain hyvän makuista, niin se tuskin näyttää hyvältä
samat ainesosat ohjeissa kyllä on, ne esiintyvät vain eri muodoissa. Vanhanajan kääryleet tehtiin itsejauhetusta naudan kokolihasta, minä käytin valmiiksi jauhettua, rasvaista naudan jauhelihaa
Tehtiinviikonloppunapikavisiitti Tampereelle rippijuhliin ja kun kerran sinne saakka mentiin, niinhoidettiinsiinä samalla jokavuotinen Särkänniemi-reissukin
Palataanpas vielä hetkeksi tytön rippijuhliin ja juhlien tarjottaviin. Yksi juhlien makeista herkuista oli Pullahiiren ohjeella tehty raparperi-mansikkapiirakka
Nyt paistoin lisukkeeksi pannussa höystön lehtikaalista, kesäkaalista, siitakesienistä ja sipulista. Lisäkostutusta annokseen toi puolestaan korianteriöljy, joka on tänä kesänä maustanut keittiössäni niin grillattuja porkkanoita kuin lohtakin
½ dl siirappia. Käärylekaali oli niin iso, ettei se mahtunut suurimpaankaan kattiloistani. Onneksi sain varovasti irrotettua lehtiä niitä pahemmin rikkomatta, kun olin ensin kovertanut kannan pois
Valmiit kaalikääryleet, näyttävät palaneilta, mutta eivät sitä oikeasti olleet. Kääryleiden teko vaati paljon aikaa, koska ne ovat vasta syömävalmiita toisena päivänä
Viime helmikuussa kokosin meidän perheen suosikkikasvisruuat #kasvisruokaviikko-postauksen alle. Yhä edelleen meillä syödään kasvisruokaa keskimäärin kerran viikossa, etsitään niitä parhaimpia kasvisruokaohjeita ja yritetään opettaa perheen nelivuotiaalle, että kesäkurpitsa ei ole kirosana
Ruskista kääryleitä voissa pannulla ja siirrä ne sitten uunivuokaan saumakohta alaspäin. Penslaa kääryleitä soijalla ja valuta siirappia ohuena nauhana päälle
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.