Tulin eilen kotiin. Ihan vaan sen takia, että saisin herätä synttäriaamuun mamman hoivasta ja saisin aamupalan sänkyyn, ihan niinku edelliset 20 vuotta oon saanut
Helou, dudes. Syksyn ylppärit on takanapäin ja elämä voi taas alkaa (ja blogi aktivoitua hieman). No ei, kyllä mä oon yrittänyt elää täysillä vaikka aikamoista lukemisen- ja stressintäyteistä elämä on pari viime kuukautta ollutkin
Viljattomat leipomukset eivät vieläkään ole ominta alaani, mutta nyt on hyvä syy harjoitella niitä. Että terkkuja vain sinulle, joka olet virallinen koemaistajani