Muistan kuinka lapsena, kun äiti oli keittänyt mehun ja sekoittanut mannaryynit sekaan, piti valmista puuroa vispata vaaleaksi ja kuohkeaksi niin kauan, että käsi väsyi
Tänään mun oli tarkoitus postailla viime lauantain asusta ja suihkurusketuksen lopputuloksesta, mutta kamera ei suostunutkaan yhteistyöhön ja en saanut kuvia koneelle
Parempia kuin pakastetut. Lopputuloksena silkkisen pehmeää ja sopivan kuohkeaa vispipuuroa, joka ei tällä kertaa edes tarttunut vastavalmistuneenakaan kiinni kitalakeen
Puhua muista kuin aterioista. Jälkkäriksi alkujaan ajattelin, mutta itse olen kyllä huitaissut kupillisen gluteenitonta raparperivispipuuroa napaan heti aamutuimaan
Tai lappapuuro, kuten täällä meilläpäin sanotaan. Olen nimittäin muuttanut takaisin kotimaisemiin Napapiirin korkeuksille (mikä osaltaan selittääkin blogitaukoa
Ravintola Urbanin Keittokirja ilmestyi juuri. Siitä enemmän juttua edellisessä postauksessa. Kirja inspiroi minua kovasti ja ehdinkin heti jo yhden reseptin soveltaa
Täällä on nyt kova virkkaus ja kutomis vimma päällä. Ja syömme pois maanantain ja tiistain ruokia, minulla on nyt jotenkin hakusessa tämä kokkailu näille pienille joIta tässä syksyllä on hoitoon tullut
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.