Kesä alkaa olla ohi, ja sen saa jo luvan kanssa sanoa. Phew. Monet kesäihmiset surkuttelevat ohi sujahtanutta lähes olematonta kesää, mutta itse olen lähinnä tyytyväinen
Muuten mun pääkoppani kestää kyllä tämän pimeyden. Sillä jo huomenna voi sataa lunta ja pakastaa. Kestän kun haaveilen joutuisasta ladusta, hissikapulan kolinasta ja liukkasta jäästä, punaisista poskista pienessä pakkasessa ja askelten narinasta lumella
Hanget tekevät ulkona korkeusennätyksiä, pakkanen paukkuu, taivas on sininen ja vaaleanpunainen, hiutaleita leijuu, jalkojen alla narskuu, nurkissa paukkuu ja kaikkialla kimaltaa
Karitsan lapaa hitaasti haudutettuna. 22. 3. 2016 by Merja 2 kommenttia. Kun sulattelin Bovikin karitsan lapaa pakastimesta, ilahduin kun paketista paljastui lapa kolmeen osaan leikattuna
Joulukuun ensimmäinen päivä, ensimmäinen postaus. ). Räntäsadetta kutsutaan joskus nimellä "koiranilma", tosin se sopii kuvaukseen vain jos vihaa koiria, tai eläimiä ylipäätään
Kaapissa lojuva hernepussi muistuu mieleen kerran vuodessa. Jälleen on se aika. Ei ehkä sykähdyttävin aloitus ruokablogille, mutta minkäs teet, vanhat laskiaistraditiot edellyttää… Give peas a chance
On ollut oikein suomalainen viikko. Keli on pohjolaa parhaimmillaan (tai pahimmillaan) ja itse helmikuussa syntyneenä tämä aika on minulle osa suomalaisuuden ydinkokemusta
Meidän perheessä on tapana muutaman kerran vuodessa järjestää hyvän ruuan perhebileitä. Pitkänä perjantaina kokoonnuimme meille ja ensimmäisenä pääsiäispäivänä sisareni perheen luo
Nyt pukkaa treenisettiä. Oli meinaan sen varran hikinen, mukavasti henkeä ahdistava, mutta endorfiineja vapauttava ja reipas juoksutreeni tänään aamulla
Osterit lumipedillä - Nuuksio, +0 °C, raakaruoka. Elävässä luonnossa elävää ruokaa. Meren aallot maistuvat keskellä mäntymetsääkin pienellä järjestelyllä
Kommentit
Kirjaudu sisään tai Rekisteröidy ja kirjoita kommentti.